Menneisyyden murusia osa 2

Jatkan siitä mihin edellisessä postauksessani jäin...

Kun kotiuduimme ensikodista alkoi oheiskäyttö meillä molemmilla oikeastaan samantien. Kiinni en jäänyt koska seulat olivat korvaushoidon takia muutenkin bubre positiivisiä (ja hoitajani ei tajunnut katsoa pistopaikkoja...) Samoihin aikoihin miehessäni alkoi näkyä merkkejä mielenterveys ongelmista, vainoharhoja yms. Kun sitten yhtenä päivänä ajoimme autolla, minä ratissa, kävi rakas mieheni yhtäkkiä kimppuun ja alkoi hakata päätäni rattiin 80km/h vauhdissa! Se tapaus säikäytti minut mutta olisimpa tuolloin tiennyt että se oli todellakin vasta alkua....

Seuraavien viikkojen aikana hän kävi kimppuuni yhä useammin ja useammin. Yritin kaikkeni etten "suututtaisi" häntä, mutta eihän se mitään auttanut koska syy väkivaltaan löytyi aina jostakin! Lopulta minun oli otettava poikani ja lähdettävä turvakotiin. Sieltä meidät siirrettiin piiloon toiselle paikkakunnalle (ensimmäisen kerran). Sitten mieheni joutui vankilaan ja voimme palata kotiin. Tässä välissä minun korvaushoitoni alkoikin sujua mallikkaasti, ilman oheiskäyttöä! Koko miehen vankilassa olo ajan hänen tilansa paheni. Sain jatkuvasti aivan psykoottisia kirjeitä häneltä ja tapaamisissa hän oli todella harhainen, muistan itkeneeni vartioille "ettekö te näe kuinka tämä ihminen luisuu tästä maailmasta.."!! Soitin vankilan terveydenhoitajalle ja sosiaalityöntekijälle, yritin kaikkeni saadakseni apua miehelleni. Viimein hän vaipui täysin psykoosiin ja hänet siirrettiin keskellä yötä vankimielisairaalaan. Siellä hän istuikin loppu tuomionsa ja kiitos "pakko lääkityksen" myös toipui nopeasti.


Odotin kauhulla hänen vapautumistaan ja kun se päivä viimein koitti luulin hetken että kaikki vielä järjästyy... Olin väärässä, niin väärässä....

Menneisyyden murusia

Ajattelin aloitella blogiani sillä että kelaan vähän menneisyyttäni.

Lapsuuteni elin jonkin asteisessa alkoholisti perheessä eikä koulun käynti oikein kiinnostanut. Päihteet tulivat kuvaan jo siinä 12-vuotiaana kun viina alkoi maistua minullekkin. Eipä mennyt kauan kun aloin poltella pilveä. Muutin yhteen silloisen poikaystäväni kanssa ollessani 15. Ammattikoulun sain lukematta läpi vaikka pilvi ja pillerit olivat joka päiväistä lystiä...
Amfetamiinin ja extaasin löysin myös niihin aikoihin, aluksi viihdekäyttöä viikonloppuisin mutta aika pian sitten jo useammin ja useammin. Viimeinen niitti tuli kun poikaystäväni jätti minut. En ollut koskaan ollut "yksin" olin täysin riippuvainen muista! En saanut enää hoidettua asioitani ja samalla lipsuin syvemmälle aineiden maailmaan. Suuren rakkauteni subutexin löydettyäni aloin käyttää iv:sti (suonensiäisesti) ja siinä vaiheessa käyttö oli jo päivittäistä.

Löysin uuden poikaystävän, narkomaanin luonnollisesti! Hän pelasti minut ottamalla luokseen asumaan kun olin saanut häädön asunnostani. Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen meidät vihittiin maistraatissa. En ollut koskaan nähnyt miestäni selvinpäin eikä hän minua! Elämä pyöri aineiden ympärillä päivästä toiseen. Mieheni istui useta tuomioita ja nekin ajat minä käytin narkkaamiseen... Sitten koitti kesä 2004 ja tulin raskaaksi. Silloin päätin lopettaa aineiden käytön!

Olin vaihtelevalla menestyksellä hoidossa raskausaikana mutta aina lähdin pois laitoksista ja käytin taas. Viimein 8kk raskaana pääsin suljetulle osastolle korvaushoidon aloitukseen ja se onnistuikin hyvin. Menimme yhdessä mieheni kanssa erääseen hoitolaitokseen odottelemaan synnytystä. Poika syntyi toukokuussa 2005 ja sen jälkeen siirryimme ensikodille kolmeksi kuukaudeksi. Sitten pääsimme asumaan omillemme ja hetken kaikki sujuikin hyvin.

Jatko siitä eteen päin onkin jo pitempi tarina... siitä lisää myöhemmin tänään.

Elämä on...

Mä olen pitkään aikonut alkaa kirjoittamaan blogia mutta ikinä en ole saanut aikaiseksi... No jospa nyt sitten!

Blogissani tulen käsittelemään ainakin ikuista laihdutusta ja bubre korvaushoitoa ja sen lopettamista jossain vaiheessa. Tottakai sitten myös lapsia ja muuta yksinhuoltajan arkeen liittyvää.