Menneisyyden murusia

Ajattelin aloitella blogiani sillä että kelaan vähän menneisyyttäni.

Lapsuuteni elin jonkin asteisessa alkoholisti perheessä eikä koulun käynti oikein kiinnostanut. Päihteet tulivat kuvaan jo siinä 12-vuotiaana kun viina alkoi maistua minullekkin. Eipä mennyt kauan kun aloin poltella pilveä. Muutin yhteen silloisen poikaystäväni kanssa ollessani 15. Ammattikoulun sain lukematta läpi vaikka pilvi ja pillerit olivat joka päiväistä lystiä...
Amfetamiinin ja extaasin löysin myös niihin aikoihin, aluksi viihdekäyttöä viikonloppuisin mutta aika pian sitten jo useammin ja useammin. Viimeinen niitti tuli kun poikaystäväni jätti minut. En ollut koskaan ollut "yksin" olin täysin riippuvainen muista! En saanut enää hoidettua asioitani ja samalla lipsuin syvemmälle aineiden maailmaan. Suuren rakkauteni subutexin löydettyäni aloin käyttää iv:sti (suonensiäisesti) ja siinä vaiheessa käyttö oli jo päivittäistä.

Löysin uuden poikaystävän, narkomaanin luonnollisesti! Hän pelasti minut ottamalla luokseen asumaan kun olin saanut häädön asunnostani. Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen meidät vihittiin maistraatissa. En ollut koskaan nähnyt miestäni selvinpäin eikä hän minua! Elämä pyöri aineiden ympärillä päivästä toiseen. Mieheni istui useta tuomioita ja nekin ajat minä käytin narkkaamiseen... Sitten koitti kesä 2004 ja tulin raskaaksi. Silloin päätin lopettaa aineiden käytön!

Olin vaihtelevalla menestyksellä hoidossa raskausaikana mutta aina lähdin pois laitoksista ja käytin taas. Viimein 8kk raskaana pääsin suljetulle osastolle korvaushoidon aloitukseen ja se onnistuikin hyvin. Menimme yhdessä mieheni kanssa erääseen hoitolaitokseen odottelemaan synnytystä. Poika syntyi toukokuussa 2005 ja sen jälkeen siirryimme ensikodille kolmeksi kuukaudeksi. Sitten pääsimme asumaan omillemme ja hetken kaikki sujuikin hyvin.

Jatko siitä eteen päin onkin jo pitempi tarina... siitä lisää myöhemmin tänään.